CAPRILLI, FEDERICO (1868 - 1907 )

Vaikka Caprilli ei ollut klassisen kouluratsastuksen edustaja hän mielestäni ansaitsee tulla mainituksi tässä sillä nykyratsastajan istunta esteen yli on Caprillin keksimä. Caprilli on ollut muutenkin merkittävä hahmo maastoratsastuksen saralla. On vaikea kuvitella, että ennen Caprillia ratsastajat hyppäsivät esteitä pitkillä jalustimilla, lyhyillä ohjilla ja taaksepäin kallistuneinä! Riittää kun lukee mitä esimerkiksi Fillis illa tai Pellier i lla on sanottava esteiden hyppäämisestä todetakseen kuinka vallankumouksellinen Caprillin menetelmä on ollut. On syytä kuitenkin todeta, että jo vuonna 1842 Karl Kegel oli kirjassaan Neueste Theorie der Reitkunst nach vernünftigen Grundsätzen des gesunden Menschenverstandes kuvaillut selkeästi nykyisenkaltaista hyppäämistyyliä (Otte 1994: 98-100). Kyseistä tyyliä oli myös omaksunut Hannoverin ratsuväen koulussa toimiva vapaaherra Fuchs-Nordhoff 1880-luvun lopussa mutta se oli ollut vain harvojen yksittäisten henkilöiden käyttämä. Caprilli on kuitenkin luultavasti keksinyt tyylin omalla tahollaan itsenäisesti. Kiistatonta joka tapauksessa on, että Caprilli oli tämän uuden hyppäämistyylin levittäjä.

Caprilli syntyi 1868 Livornossa (Toscan maakunta, Pisan eteläpuolella). Kahdeksantoista vuotiaana hän pääsi Modenan sotilaskoulun (Scuola Militare di Modena, Emilian maakunta) ratsuväen oppilaaksi. 1888 hänet määrättiin astumaan Pinerolon kuuluisaan ratsuväen koulun palvelukseen (Scuola di Cavalleria di Pinerolo, perustettu 1850), jossa häntä pidettiin keskinkertaisena ratsastajana. Pinerolon koulun jälkeen, Caprillin rykmentin ollessa Saluzzossa, Caprilli pääsi ratsastamaan vapaasti maastossa. Silloiset estekilpailut olivat nykysten mittapuiden mukaan melko vaatimattomat: pienet estesarjat, joiden korkeudet olivat metri kymmenen tai korkeintaan metri viisitoista sentin luokkaa. Vuonna 1892 perustettiin Rooman läheisyyteen Tor di Quinton koulun, jossa Caprilli opiskeli. Hän erikoistui este- ja ulkoratsastukseen voittaen useita kilpailuja. Kaksi vuotta myöhemmin hän pääsi ratsastuksen opettajaksi Tor di Quinton kouluun. Tor di Quintossa ratsastuksen tyyli oli sikäli edistyneempi kuin Pinerolossa, että hypyn aikana vaatimusta ratsastajan yläosan taaksepäin kallistuneesta asennosta oli lievennetty. Hevoselle annettiin lennon aikana pitemmät ohjat kuin ennen mutta ei kuitenkaan tarpeeksi, jotta hevosen kaulan vapaus olisi paras mahdolline. Lisäksi ratsastajan käsi oli vielä erittäin kova hevosen suulle. Caprilli kiinnostui erityisesti hevosen reaktioista hypyssä ja kehitti omia menetelmiään. Vuoden 1896 alussa Caprilli sai siirron Nolaan, Milanon lähellä. Siellä hän opetti hänen kehitämäänsä uutta tyyliä kuten pari vuotta myöhemmin Parmassa. Hän saavutti valtavan suosion hypätessään eräässä kilpailussa 170 sentin esten vuonna 1989. Kaksi vuotta myöhemmin hän taas hyppäsi 185 sentin esteen. Caprilli kävi 1904 italialaisen valtuuskunnan jäsenenä vierailulla Ranskan Saumuren kuuluisassa ratsastuskoulussa, jossa hypättiin "vanhaan" tyyliin. Caprilli näytti taitojaan ja sai kannattajikseen Saumuren koulun merkittäviä ratsastajia kuten Decarpentry ja Danloux. Caprilli kirjoitti lähinnä artikkeleitä, joista osa on luettavissa italiankielisinä internetissä (ks bibliografia). Hän kuoli sairauskohtaukseen 1907.