FRANCONI, VICTOR (1811 - 1897)

Victor Franconi syntyi 1811. Suku oli harrastanut ratsastusta jo italialaisen esi-isänsä Antonio Franconin (1738-1836) ajoilta. Tämä oli asettunut Ranskaan, jossa hänen kaksi poikaansa syntyi: Laurent Franconi (1776-1849) ja Henri Franconi (1779-1849). Molemmat kuolivat samana vuonna koleraan (1849). Laurent Franconi aloitti yhteistyötä François Baucherin ja Charles-Jules Pellierin (vanhemman) kanssa jo 1934. Laurent Franconi oli hyvin etevä taideratsastaja, joka tunsi hyvin La Guérinièren työtä ja osasi välittää klassista ratsastustaidetta eteenpäin. Laurent Franconin vaimo oli ratsastusakrobaatti Marie-Jeanne Lequien (1785-1832). Pariskunnalle syntyi Victor Franconi, joka nuorena poikana seurasi perhettään lukuisilla matkoillaan kaikkialle Ranskaan ja muualle Eurooppaan. Vuonna 1846 Victor Franconi perusti hippodromin Etoile-aukion ja Bois de Boulogne-metsän läheisyyteen. Vuoden 1948 vallankumouksen aikana hän luopuu hippodromista mutta pian alkaa taas järjestää erilaisia ratsastustapahtumia Champ de Marsin alueella (1851). Victor Franconi kirjoitti kaksi ratsastuksen oppikirjaa. Molemmat kirjat julkaistiin yhdessä niteessä 1891 (Le cavalier, s. 1-122; L'écuyer s. 123-317).

Ensimmäinen, vuonna 1855 ilmestynyt Le cavalier (ratsastaja) on ratsastuksen perusteita esittävä teos. Kirja koostuu kahdesta osasta. Ensimmäisessä on seitsemän lukua, joissa Victor Franconi käsittelee sellaisia perusasioita kuten istuntaa (s. 5-13), käsien käyttöä ja ohjasotteita (s. 14-18 sekä 24-29), myötäämistä ja puoli pidätettä (s. 19-23). Toinen osa on jaettu kahteentoista lukuun, joissa käydään läpi ratsastustunnin peruskäsitteitä. Käsiteltävät asiat ovat mm suunnanvaihdot (s. 39-42), sivuttaisliikkeiden alkeet (s. 43-47), peruuttaminen (s. 48-50), ympyrätyöskentely (s. 51-56), käännös takaosanympäri (s. 57-60), ravi (s. 61-64), laukka (65-73), kulkeminen kuolaimella (s. 74-82), eräs virkistävä peli, jossa kaksi ratsastajaa ajaa kolmatta takaa yrittämällä koskettaa tätä kädellään olkapäälle (s. 86-88), kovaotteisuus (s. 89-95), hevosen terveys (96-98), hevosen ei-tovotut reaktiot (s. 99-110), esteet (s. 111-112), istunta (s. 112-117), satula (s. 118-119) sekä kuolaimet (s. 120-122).

Viisi vuotta myöhemmin ilmestyi sille jatkokurssiksi tarkoitettu ja kahdestakymmenestä luvusta koostuva L'écuyer ([kokenut]ratsastaja, 1860). Teos alkaa yleisistä huomautuksista korkean koulun ratsastuksesta (s. 125-133). Franconin korkean koulun määritelmä on erittäin avarakatseinen: "korkea koulu on taito pyytää hevoselta kaikki tähän asti tunnetut maneesin liikkeet"(huom. ranskassa samaa sanaa, art , käytetään sekä taidosta että taiteesta. Kaksoimerkitys on periytynyt latinasta ars). Franconin mukaan korkean koulun perustana on tasapaino ja hevonen löytää tasapainonsa vain ratsastuksen keinotekoisten liikkeiden kautta sillä ei-koulutetut hevoset ovat harvoin luonnostaan tasapainoiset. Franconi korostaa myös maneesin ympäristön rauhoittavaa ja välttämätöntä merkitystä sekä hevoselle että ratsastajalle. Maneesia hän vertaa kirjailijan työhuoneeseen. Franconi kertaa lyhyesti mistä korkean koulun liikkeet ovat saaneet alkunsa (sodasta ja turnajaisista). Korkean koulun ratsatus vaatii myös työskentely täydellisessä peräänannossa, jota hän määrittelee lyhyesti " tasapainoksi, jota ratsastaja pystyy käyttämään oman halunsa mukaan". Kirjasta löytyy useita sirkukseen liittyviä vertauksia. Samassa luvussa lukee "[ratsastajan] jalat ja kädet toimivat samalla periaatteella kuin nuorallatansijalla. Painon siirtämisellä edestä taakse nuorallatanssija pysyy tasapainossa ". Toisessa luvussa Franconi käsittelee kuolaimella kulkemista, pään asennon saattamista lähelle pystysuoraa, kaulan pyöristämistä ja niskan saattaminen pään korkeimmaksi kohdaksi (" le ramener", s. 134-154). Tärkeä alkuhuomautus koskee hevosten tyyppien kehitys risteytyksien kautta barokki- ja klassissesta aikakaudesta nykypäiviin. Tärkein seuraus ratsastajalle on Franconin mukaan kaulan muoto. Klassisen ajan hevosten kaula oli pyöreä kun taas nykyhevosissa se on melko suora joskus jopa sivulta nähtynä kovera. Niinpä klassisen aikakauden ratsastajat eivät tarvinneet pitää niin paljon huolta kuolaimella kulkemisesta kuin nykyiset. Heille tärkeämpää oli huolehtia siitä, että hevonen nosti tarpeeksi päätään välttääkseen pään liialliselta kallistumiselta kohti rintaa. Nykyinen hevosen kouluttaja joutuu tekemään juuri päinvastoin kuin hänen edeltäjänsä vaikka tarkoitus on edelleen sama: saada hevosen pää lähelle pystyasentoa. Franconi mainitsee suosimiaan menettelytapoja tämän päämäärän saavuttamiseksi samalla kuin hän ottaa puheeksi mahdollisia ongelmia, joihin hän tarjoaa ratkaisuja (esim. nivelkuolaimien käyttö). Seuraavissa luvuissa Franconi puhuu nivelkuolaimista (" le filet ou bridon", s. 155-166), joita tarvitaan erityisesti pään sivulletaivutuksia varten -- Baucher tulee tässä heti mieleen -- ja hevosen irroittamis- ja verryttelyharjoituksista (" de l'assouplissement général", s. 167-190). Näitä kokonaisvaltaisesti hevoseen vaikuttavia harjoituksia Franconi pitää aivan välttämättöminä hevosen kouluttamisesta kohti todellista tasapainoa. Seuraavassa, viidennessä luvussa Franconi siirtyy varsinaiseen korkean koulun osaan, jonka luvut ovat "passage" (s. 191-202), "passage kahdella uralla" (passage de deux pistes, s. 203-213), "sulkuväistö" ( l'épaule au mur, s. 214-216), "avoväistö" ( l'épaule en dedans, s. 217-218), "voltti ja piruetti passagessa" (s. 219-223), "piaffe" (s. 224-227), "laukka" (s. 228-230), "jalan vaihto" (changement de pied, s. 231-241), "laukka kahdella uralla" (galop de deux pistes, s. 242-246), "sulkuväistö ja avoväistö laukassa" ( l'épaule au mur et en dedans au galop, s. 247-250), "voltit" (s. 251-259), "piruetit" (s. 260-271), "jalan vaihdot joka toisessa askeleessa" (les changements de pied aux deux temps, s. 272-277), "jalan vaihdot askeleessa" (les changements de pied au temps, s. 278-282), "piaffe takaperin" ( du piaffer au reculer, s. 283-284), "laukka takaperin" ( le galop au reculer, s. 285-288), istunta (s. 289-293), "ratsastajan tuntoaistit" (le tact et le sentiment, s. 294-298. Luvun otsikon on mahdoton suomentaa: tact-sana tarkoittaa yleensä 'hienotunteisuutta'; sentiment viittaa taas tunteellisuuteen ja/tai tietoisuuteen. Sanat ovat Ranskassa erittäin yleisiä nykyäänkin ratsastuksesta puhuttaessa. "Fiilinki" vangitsee vain murto-osan niiden merkityksestä). Kirjan lopussa on vielä kolme lukua: "kannukset ja pohkeiden puristus" ( l'éperon et les pressions de jambes, s. 299-303), "espanjalainen käynti" (pas d'Espagne ou pas espagnol , s, 304-310) sekä "pilarityöskentely" ( les piliers, s. 311-317). Viimeisenä on molempien teosten sisällysluettelo (s. 319-321) [JATKUU...]