PELLIER, JULES (-THÉODORE) [nuorempi]

(1830 - 1904)

Jules(-Théodore) Pellier (hänet tunnetaan väärinkäsitysten välttämiseksi Pellier-nuorempana ja hänen isänsä Pellier-vanhempana) syntyi vuonna 1830. Hän edusti sukunsa viidettä ja viimeistä ratsastajasukupolvea. Hänen esi-isänsä Louis Pellier "le Bossu" (kyttyräselkä ) (1722-1789) aloitti Versaillesin kuninkaallisen tallin piköörinä. Hänen elämänsä sujui pääasiallisesti Ludwig XV hovin aatelissukujen lasten ratsastuksen opettajana. Louis Pellierin poika (Louis, sama etunimi) seurasi isänsä jalanjälkiä mutta hänestä tiedetään vain vähän. Louis Pellierin lapsenlapsi Louis-Charles (1767-1846) sen sijaan on jo tunnetumpi sillä hän kirjoitti yhden kirjan Essai élémentaire sur l'équitation(1823, useita uusintapainoksia), joka edusti vanhaa Versaillesin koulukuntaa. Seuraavaan sukupolveen kuuluu Jules-Charles Pellier (Pellier-vanhempi, 1800?-1874?), joka oli toiminut Ranskan kuninkaan Ludwig XVIII palveluksessa. Hän toimi sittemmin siviiliratsastajana. Vuonna 1834 hän ja hänen yhtiökumppaninsa François Baucher avasivat siviilimaneesia, josta pian tuli kuuluisaksi. Viimeisinä elinvuosinaan Jules(-Charles) Pellier (vanhempi), poikansa innoittamana, kirjoitti pääteoksensa Manuel d'équitation (1874).

Jules(-Théodore), eli nuorempi, Pellier syntyi 1830. Jo lapsena ja teini-ikäisenä hän tunsi hyvin François Baucherin ja Laurent Franconin, joiden kanssa hänen isänsä työskenteli. Jules Pellier´nuoremman ensimmäinen kirja julkaistiin vuonna 1861 nimellä L'équitation pratique. Kirjasta on jo vuodesta 1863 otettu useita täydennettyjä painoksia. Vuonna 1862 avattiin uusi Pellier-maneesi Champs-Elysées-n alueella, josta oli silloin katkeamaton yhteys Pariisin lähimetsään Bois de Boulogne. Jules Pellierin maine vain kasvoi ja hänestä tuli varsinkin aristokraattipiireihin kuuluvien naisten suosituin ratsastuksen opettaja. Heille hän myöhemmin omisti kokonaisen kirjan La selle et le costume de l'amazone ("naisten satula ja ratsastuspuku". Kirja käsittelee naisten ratsastusta yleensä, ei pelkästään naisten satulaa ja ratsastuspukua kuten nimikkeestä voisi päätellä), joka ilmestyi 1897.

Vuonna 1889 Jules Pellier julkaisi kauniin kirjansa Le langage équestre(ratsastuksen kieli ), joka on taitavasti laadittu sanakirjamuotoon. Teokseen liittyy myös rikas kuvitus. Kirja on kiehtova ja täynnä asiaa. Siitä on otettu useita uusintapainoksia (oma kappaleeni on vuodelta 1993). Esipuheessa Pellier huomauttaa, että kirja ei ole varsinaisesti sanakirja vaikka aakkosellisesta asettelusta voisi päätellä. Se on joka tapauksessa erittäin virkistävää ja helppoa lukea ehkä juuri laatimistapansa vuoksi. Lukija voi valita mitä hakusana tahansa ja kiinnostavaa sanottavaa Pellierilla riittää! Voisi sanoa Pellierin 456-sivuista teosta ratsastuksen tietosanakirjaksi. Tietosanakirjan tavoin se on monipuolinen ja melko eklektinen: hakusanojen alta löytyy tietoja varsinaisista ratsastustekniikoista, ratsastukseen käytetyistä välineistä, ratsastuksen historiasta, kuuluisien ratsastajien elämästä ja niiden teoksista. Kirjan lopussa on oma (aakkosellinen) liite nimeltään "hevosen ulko-osat" (extérieur du cheval, s. 395-448), johon on kerätty tietoja hevosen ulko-osien vioista ja taudeista. Pellierin kirjasta löytyy toki joitakin vanhentuneita tietoja mutta nämä eivä vähennä teoksen arvoa: nehän kertovat silloisesta ratsastustyylistä. Niinpä esimerkiksi kun Pellier kirjoitti hakusanan "sauter" (hyppääminen, s. 328-331) hän selittää taitavasti miten hypättiin ennen Caprilli ä. Tekstinsä havainnollistamiseksi hän on liittänyt kolme piirrosta, jotka esittävät ponnistushyppyä ennen estettä, hyppyliittoa sekä laskeutuminen maahan.