PELLIER, JULES
(-THÉODORE) [nuorempi]
(1830 - 1904)
Jules(-Théodore) Pellier (hänet tunnetaan
väärinkäsitysten välttämiseksi Pellier-nuorempana
ja hänen isänsä Pellier-vanhempana) syntyi vuonna 1830. Hän
edusti sukunsa viidettä ja viimeistä ratsastajasukupolvea. Hänen
esi-isänsä Louis Pellier "le Bossu" (kyttyräselkä
) (1722-1789) aloitti Versaillesin kuninkaallisen tallin piköörinä.
Hänen elämänsä sujui pääasiallisesti Ludwig
XV hovin aatelissukujen lasten ratsastuksen opettajana. Louis Pellierin
poika (Louis, sama etunimi) seurasi isänsä jalanjälkiä
mutta hänestä tiedetään vain vähän. Louis
Pellierin lapsenlapsi Louis-Charles (1767-1846) sen sijaan on jo tunnetumpi
sillä hän kirjoitti yhden kirjan Essai élémentaire
sur l'équitation(1823, useita uusintapainoksia), joka edusti
vanhaa Versaillesin koulukuntaa. Seuraavaan sukupolveen kuuluu Jules-Charles
Pellier (Pellier-vanhempi, 1800?-1874?), joka oli toiminut Ranskan kuninkaan
Ludwig XVIII palveluksessa. Hän toimi sittemmin siviiliratsastajana.
Vuonna 1834 hän ja hänen yhtiökumppaninsa
François Baucher
avasivat siviilimaneesia, josta pian tuli kuuluisaksi. Viimeisinä elinvuosinaan
Jules(-Charles) Pellier (vanhempi), poikansa innoittamana, kirjoitti pääteoksensa
Manuel d'équitation (1874).
Jules(-Théodore), eli nuorempi, Pellier syntyi
1830. Jo lapsena ja teini-ikäisenä hän tunsi hyvin François
Baucherin ja Laurent Franconin, joiden kanssa hänen isänsä
työskenteli. Jules Pellier´nuoremman ensimmäinen kirja julkaistiin
vuonna 1861 nimellä L'équitation pratique. Kirjasta on
jo vuodesta 1863 otettu useita täydennettyjä painoksia. Vuonna
1862 avattiin uusi Pellier-maneesi Champs-Elysées-n alueella, josta
oli silloin katkeamaton yhteys Pariisin lähimetsään Bois
de Boulogne. Jules Pellierin maine vain kasvoi ja hänestä tuli
varsinkin aristokraattipiireihin kuuluvien naisten suosituin ratsastuksen
opettaja. Heille hän myöhemmin omisti kokonaisen kirjan La
selle et le costume de l'amazone ("naisten satula
ja ratsastuspuku". Kirja käsittelee naisten ratsastusta yleensä,
ei pelkästään naisten satulaa ja ratsastuspukua kuten nimikkeestä
voisi päätellä), joka ilmestyi 1897.
Vuonna 1889 Jules Pellier julkaisi kauniin kirjansa
Le langage équestre(ratsastuksen kieli
), joka on taitavasti laadittu sanakirjamuotoon. Teokseen liittyy myös
rikas kuvitus. Kirja on kiehtova ja täynnä asiaa. Siitä on
otettu useita uusintapainoksia (oma kappaleeni on vuodelta 1993). Esipuheessa
Pellier huomauttaa, että kirja ei ole varsinaisesti sanakirja vaikka
aakkosellisesta asettelusta voisi päätellä. Se on joka tapauksessa
erittäin virkistävää ja helppoa lukea ehkä juuri
laatimistapansa vuoksi. Lukija voi valita mitä hakusana tahansa ja
kiinnostavaa sanottavaa Pellierilla riittää! Voisi sanoa Pellierin
456-sivuista teosta ratsastuksen tietosanakirjaksi. Tietosanakirjan tavoin
se on monipuolinen ja melko eklektinen: hakusanojen alta löytyy tietoja
varsinaisista ratsastustekniikoista, ratsastukseen käytetyistä
välineistä, ratsastuksen historiasta, kuuluisien ratsastajien
elämästä ja niiden teoksista. Kirjan lopussa on oma (aakkosellinen)
liite nimeltään "hevosen ulko-osat" (extérieur du cheval,
s. 395-448), johon on kerätty tietoja hevosen ulko-osien vioista ja
taudeista. Pellierin kirjasta löytyy toki joitakin vanhentuneita tietoja
mutta nämä eivä vähennä teoksen arvoa: nehän
kertovat silloisesta ratsastustyylistä. Niinpä esimerkiksi kun
Pellier kirjoitti hakusanan "sauter" (hyppääminen, s. 328-331)
hän selittää taitavasti miten hypättiin ennen
Caprilli
ä. Tekstinsä havainnollistamiseksi hän on liittänyt
kolme piirrosta, jotka esittävät ponnistushyppyä ennen estettä,
hyppyliittoa sekä laskeutuminen maahan.