Kuva 1: Saint-Phalle ja tammansa Théo
(passage, teoksessa Dressage et emploi du cheval de selle, 1904)
Jacques, markiisi de Saint-Phalle, jonka suvun jäsenistä
monet olivat ratsastajia, syntyi 1867 Bourgesin kaupungissa (Bourges sijaitsee
hyväenteisesti noin 200 kilometria Saumurista itään). Saint-Phallen
isosisko opetti pojalle ratsastuksen alkeita samalla kuin tämä
luki Sorbonnen yliopistossa Pariisissa humanistisia tieteitä tähtäimenään
alemman kandidaatin tutkintoa. Saint-Phalle innostui siinä määrin
ratsastuksesta, että hän luopui yliopisto-opinnoista ja valmistautui
aloittamaan uudet opinnon Saint-Cyrin sotakorkeakouluun, johon hän
pääsi 1887. Valmistuttuaan koulusta hyvin keskinkertaisena ratsastajana
hänet lähetettiin vuonna 1889 upseeri-oppilana Saumurin maineikkaaseen
ratsuväen kouluun, josta Saint-Phalle valmistui seuraavana vuonna
arvosanalla erinomainen. Tämän jälkeen hän palveli
erilaisissa yksiköissä mutta hänet lähetettiin takaisin
Saumurin kouluun jatko-opiskelijaksi. Saint-Phalle valitsi koulutettavaksi
tamman, jota kaikki muut pitivät täysin mahdottomana käsitellä,
hulluna ja vaarallisena. Suoriutuakseen tehtävästä hän
ahmi hevosten koulutusta, hippologiaa ja ratsastusta käsitteleviä
teoksia. Hän kirjoitti samalla päiväkirjaa, josta hän
muokkasi ensimmäisen kirjansa Dressage et emploi du cheval de selle
(ratsuhevosen kouluttaminen ja käyttö
), joka ilmestyi 1899. Saint-Phalle koulutti tätä tammaa, kuuluisaa
Mademoiselle d'Étiolles, korkeaan kouluun. Saint-Phallen Equitation
-kirjan sivulla 93 Mademoiselle d'Étiolles on ikuistettu valokuvassa,
jossa se esittää laukkaa kolmella jalalla. Laukatakseen kolmella
jalalla hevosen on ensin osattava ojentaa etujalkansa eteen. Vasen laukka
alkaa totuttuun tapaan oikealla takajalalla, minkä jälkeen seuraa
vasen takajalka sekä viimeksi oikea etujalka (oikea diagonaalipari
jakaantuu kahdelle polkemiselle kuten hidastetussa laukassa ja nelissä).
Koko laukka-askelen aikana vasen etujalkaa pysyy eteenojennettuna ilmassa.
Laukka kolmella jalalla on siis edelleen kolmitahtinen.
Saint-Phalle osallistui ahkerasti ja menestyksekkäästi
ratsuväen upseereille tarkoitettuihin ratsastuskilpailuihin. Vuonna
1902 hänet määrättiin ratsastuksen opettajaksi Saumurin
kouluun ja Cadre Noiriin. Samana vuonna
Faverot de Kerbrech
tarjosi hänelle tilaisuuden käydä kenraali
L'Hotten
luona. Vastaanotto oli jäinen sillä vanha kenraali oli lukenut
Saint-Phallen kirjasta kohdan, jossa tämä melko suoraan kritisoi
Baucher
ia siitä, että tämä oli kopioinut
Hünersdorf
ia. Saint-Phallen vasta vuonna 1996 ilmestyneissä muistelmissa hän
kertoo tästä episodista, jonne hän omistaa oman kappaleen
"Visite au général L'Hotte
(käynti kenraali L'Hotten luona, s.
131-138).Vasta pitkän selityksen ja anteeksipyynnön jälkeen
L'Hotte
muutti asennettaan Saint-Phallea kohtaan. Saint-Phallelle L'Hotten tapaaminen
oli iki-muistoinen tilaisuus varsinkin kuin hän näki vanhan mestarin
ratsastavan. Hän oli kuitenkin jollain tavalla pettynyt sillä
hän toivoi tästä pyhiinvaellusmatkasta uusia ideoita: "
Olin lähtenyt kuten nuori oppilas, joka on valmis omaksumaan kaikkea
mitä mestari voisi tarjota. Valitettavasti se osoittautui mahdottomaksi.
Kenraali selitti kaiken Baucherilaisittain. Tätä kuuliainen ja
avoin mieleni kieltäytyi hyväksymästä" (mt. s.
137-138).
Saint-Phallesta kerrotaan, että vuonna 1904 hän
suoriutui esteradalta kädessään tarjotin, jolla lepäsi
lasi vettä. Vedon lyönnit olivat siihen aikaan hyvin yleisiä.
James Fillis
ei oikein jaksanut uskoa, että Saint-Phalle pystyisi saamaan hevostaan
laukkaamaan kolmella jalalla eikä laukkaamaan taaksepäin. Niinpä
hän haastoi hänet siihen vuonna 1903 ilmestyneessä kirjassaan
Journal de Dressage(Hevosen kouluttamisen päiväkirja, s.
377-384). Näillä sivuilla Fillis
kritisoi murskaavasti Saint-Phallen kirjaa Dressage et emploi du cheval
de selle, jonka äsken mainitsin. Fillis
kirjoittaa lopussa: "Pyydän täten herraa
de Saint-Phalle suorittamaan lautakunnan edessä seuraavia liikkeitä:
1. Laukka kolmella jalalle; 2. laukka taaksepäin; 3. jalanvaihto laukatsessa
taaksepäin. Rohkenen uskoa, että hän tulee suostumaan innokkaasti
pyyntööni" (s. 384). Vaikka Fillis
ei päässytkään itse matkustamaan tapauspaikalle, Saint-Phalle
koulutti varta vasten hevosta ja suoriutui tehtävästään
kunnialla. Lautakunta allekirjoitti kyseisen asiakirjan, jonka Saint-Phalle
liitti kirjaansa Equitation (Ratsastus,
ilmestyi 1907) toisen osan loppuun (s. 113-115).
Equitation-kirjan 211sta sivusta koostuva ensimmäinen
osa on nimeltään "Equitation élémentaire" (ratsastuksen
alkeet). Se on jaettu viiteen eri pituiseen pääosaan:
I. Ensimmäisen otsikon alle kuuluu kaksi kohtaa:
1."hevosen psyykkiset ominaisuudet: perustiedot ja niiden
hyväksikäyttö" (s. 1-9). Kyseisessä kappaleessa Saint-Phalle
käsittelee hevosen muistia, luottavaisuutta, pelkoja, sen kykyä
verrata keskenään aistimuksia ja tahtoa. Lopuksi kirjoittaja
puhuu hevosen palkitsemisesta ja rangaistuksesta.
2. "hevosen fyysiset ja mekaaniset ominaisuudet" (s.
11-33). Ensimmäinen kappale käsittelee kahta eri tasapaino-tyyppiä,
suoraa ja lateraalia (sivuttaista). Suoraksi tasapainoksi Saint-Phalle
kutsuu sellaista tasapainotilaa, jossa ratsukon yhteispaino ei kohdistu
kummallekaan puolelle. Tasapaino on lateraalinen silloin kuin ratsastaja
siirtää painoa jommallekummalle lavalle, lantiolle tai sivulle.
Toisessa kappaleessa tekijä ottaa puheeksi apujen vaikutukset tasapainolle.
Ohjasotteista hän mainitsee neljä: johtava ohja, suora ohja (vaikuttaa
hevosen pituuden suuntaisesti), sekä kaksi muuta, joista on vaikeaa
sanoa vastaavatko ne joita nykyään sanotaan lavan etuosaan kohdistuvaksi
vastaohjaksi (?) sekä lonkaan kohdistuvaksi vastaohjaksi (?). Siinä
suhteessa Saint-Phallen nimitykset tuntevat olevan ristiriidassa nykyisten
kanssa.
II. [ilman otsikkoa] (s. 35-117): (a) ratsastajan asento
ja istunta; (b) ohjien pito: Saint-Phalle ei hyväksy "löystyneillä
ohjilla ratsastaminen", mikä eräät muut ratsastajat kuten
esimerkiksi Baucher
(ns. toisessa vaiheessa) ja Faverot de Kerbrech
suosivat hevosen ollessa peräänannossa, täysin tottelevainen
ja kevyt. Saint-Phalle vastustaa tätä ohjien pitotapaa teoksensa
useammassa kohdassa; (c) askellajien mekanismi; (d) siirtymiset askellajista
toiseen; (e) kääntäminen; (f) voltit, suunnan vaihdot, serpentiinit,
kahdeksikko, sivuttaisliikkeet, käännös etuosan ympäri
ja takaosan ympäri, työskentely kahdella uralla, laukannostot;
(g) ratsastaminen kuolaimella ja otsalinjan asento, myötääminen;
(h) suun ja niskan rentoutumisharjoitukset: kuten yleensä ranskalaisen
koulukunnan edustajat -- Baucher
mukaanluettuna-- Saint-Phalle pitää tärkeinä (niskan
ja kaulan ohella) suun/leukojen rentoutumisharjoituksia. Kaikki Saint-Phallen
mainitsemat rentoutumisharjoitukset tapahtuvat ratsailta.
Baucherin
tai Fillisin
suosimia maasta käsin suoritettavista rentoutumisharjoituksista Saint-Phalle
ei puhu ollenkaan; (i) ravin tempon säätäminen ja lisäykset,
laukannostot suoralla hevosella, jalan vaihdot; (j) esteiden hyppääminen:
Saint-Phalle käsittelee hyppäämistä vain lyhyesti (s.
103-113) ja aikansa hengen mukaisesti: esimerkiksi nousun aikana ratsastajan
on vältettävä kallistumasta eteen. Koska tämä
hyppäämistyyli poikkeaa melkoisesti nykyisestä --
Caprillin
ansiosta-- on varottava arvostelemasta sitä nykykriteereiden mukaan.
Kakkososa päättyy lyhyeen katsaukseen nimeltään "hankalat
hevoset" (s. 119-123).
III."Ratsuväen hevosen kouluttaminen" (s. 125-149).
Saint-Phalle varoittaa aluksi että "Menetelmät,
joita seuraavaksi esitetään, pystyvät antamaan riittävän
koulutuksen ratsuväen hevosille ja niillä ratsastaville sotilaille
mutta ne eivät missään nimessä olisi riittäviä
upseerin ratsuksi" (s. 125). Edempänä (s. 136) hän
jatkaa: "Keveyden etsintä ei tule kyseeseen
rivisotilaan ratsun kouluttamisessa". Ratsukon koulutuksessa ei
mennä pohkeen väistön alkeita pitemmälle. Tässä
näemme taas ratsuväen selvä kahtiajako suuren enemmistön
(rivisotilaat ja niiden hevoset) ja pienen vähemmistön (upseerit
ja heidän hevosensa) välillä.
IV. "Ratsuhevosen laatuvaatimukset" (s. 153-180);
V. "Hevosen hygienia ja kunto" (s. 183-211).
Kirjan toinen osa, nimeltään Equitation
savante (jatkokurssi ja korkea koulu) koostuu
puolestaan 115sta sivusta. Saint-Phalle aloittaa tekemällä selvän
eron korkean koulun ja "équitation savante
" välillä. Jälkimmäinen termi on vaikeaa kääntää
suomeksi. Eron takana on se, että korkean koulun periaatteiden mukaisesti
koulutettu hevonen on "täydellisempi" siinä mielessä, että
sille opetetut korkean koulun kuviot täydentävät jo erittäin
pitkälle tapahtunutta koulutusta. "Equitation
savante" on näin ollen askel kohti korkeaa kouluaa.Korkeaa
koulua voidaan opettaa ilman équitation savantea
kuten esimerkiksi joissakin (huonoissa) sirkuksissa, joissa hevosia on
koulutettu tekemään irrallisia temppuja. Equitation savante
jakaantuu kahteen pääosaan:
I. "Avuista" (s. 1-61) Ensimmäisessä osassa
Saint-Phalle käsittelee odotuksenmukaisesti apuja (pohkeet, kädet
ja istunta): "Equitation savanten kynnyksellä
ratsastajan on hylättävä kaikkia näitä lisätarvikkeita
ja menetelmiä kuten maasta käsin työskentely, pilarit, apuohjat,
erilaiset martingaalit, terävät kannukset jne. Kun nämä
kaikki ovat tavallisessa koulutuksessa muutenkin haitallisia ja tarpeettomia
ne ovat täysin järjettömiä équitation savanten
tasolla". Avuista Saint-Phalle kertoo missä järjestyksessä
ne vaikuttavat: koulutuksen ensimmäisessä vaiheeessa apujen tarkoitus
on herättää hevosen herkyyttä. Toisen vaiheen tarkoitus
on vaikuttaa hevosen älyyn. Äly on kyky verrata eri ärsykkeitä
keskenään käyttämällä muistia ja tahtoa.
Kolmannessa vaiheessa hevonen reagoi ärsykkeisiin eri liikkeillä.
Lopulta kun koulutus on edennyt tarpeeksi pitkälle tottelevaisuudesta
on tullut tiedostamaton refleksi fysiologian ja mekaniikan lakien puitteissa.
Saint-Phalle ei hyväksy sellaisia apuja, jotka perustuvat ratsastajan
ja hevosen "salaiseen merkkikieleen" mikäli tämä ei perustu
fysiologian ja mekaniikan lakeihin. Saint-Phalle ei tarkemmin selitä
mitä hän tarkoittaa mutta luultavasti hän ajatteli niitä
sirkushevosia, jotka suorittavat jonkin liikkeen nähtyään
tai kuultuaan tietyn merkin. Hänen mielestään "fysiologian
ja mekaniikan lakeihin" reagoiva hevonen ei voi kieltäytyä kun
taas sopimuksenvarainen merkki jättää sille täyden
vapauden kieltäytyä halutessaan. Saint-Phallen hylkäämisperustelu
ei oikein kestä lähempää tarkastelua sillä kuten
Pavlovin kuuluisat kokeilut ovat osoittaneet mikä tahansa merkki,
jolla ei ole mitään tekemistä fysiologisen ärsykkeen
kanssa voi laukaista halutun refleksin/ reaktion.
II. "Sovellukset" (s. 65-115). Saint-Phalle on jakannut
sen viiteen otsikkoon:
1. "Askellajien kiihdyttämiset ja hidastamiset"
(s. 65-68);
2. "Suunnan vaihdot ja kallistuminen" (s. 69-75);
3. "Laukannostot; jalan vaihdot; suoristaminen" (s.
77-84);
4. "Eräät korkean koulun liikkeet" (s. 85-111),
jossa Saint-Phalle käsittelee koulukäyntiä, laukkaa kolmella
jalalla, laukkaa taaksepäin sekä jalan vaihtoja takaperoisessa
laukassa;
5. "Oikaisu" eli vastaus Fillisin haasteeseen (s. 113-115).
Pian Fillisin
kanssa käydyn kiistan jälkeen Saint-Phalle alkoi sairastua.
Hän joutui sairasseläkkeelle ja kuoli ennenaikaisesti vuonna
1908. Joitakin vuosia sitten löydettiin Saint-Phallen käsikirjoituksen
Souvenirs cavaliers (ratsastajan muistelmia
), joka julkaistiin 1996.
